torstai 18. huhtikuuta 2019

Merenkurkun saaristo - Höga kusten

Höga kusten- merenkurkun saaristo on Unescon maailmanperintöluettelon kohde. Siihen kuuluu merenkurkun saaristo suomen länsirannikolla Vaasan lähistöllä ja Höga kustenin rannikko sitä vastapäätä Ruotsin puolella. Ulommilta saarilta matkaa Ruotsiin on vain 25km. 




Höga kusten hyväksyttiin maailmanperintökohteeksi vuonna 2000, Merenkurkun saaristo liitettiin kohteeseen vuonna 2006. 
Yhteiskohteen nimenä oli vuoteen 2008 saakka Merenkurkku – Höga kusten, mutta hakijamaiden pyynnöstä nimi muutettiin silloin muotoon Höga kusten / Merenkurkun saaristo.
Alueen pinta-ala on 3 370 neliökilometriä, josta Ruotsin puolella on 140 000 hehtaaria, Suomen puolella 194 400 hehtaaria.
Luonto on alueella jatkuvassa muutostilassa, sillä maankuori palautuu jäämassojen painosta edelleen. Maankohoaminen rannikolla on 9 mm vuodessa.
Maailmanperintökohteen valintakriteerinä on ollut poikkeukselliset geologiset arvot. Ensinnäkin lahden molemmin puolin havaitaan maailman nopeinta maankohoamista. Toisekseen Merenkurkun saariston 5600 saarta koostuu monista jääkauden jättämistä rakenteista kuten De Geer moderneista. 




Sijaitsee merenkurkun kapeammalla kohdalla ja juuri tämän kohdan kautta on kuljetettu postia Pohjanlahden yli Ruotsiin.

You tube:
Merenkurkun saaristo (kesto 11:55)


perjantai 17. marraskuuta 2017

Polkuni Luonto-ohjaaja opiskelijaksi - Kohti unelmahommia

Ulriken, 2016 Norja Onnellinen haikkaaja
Olen aina tiennyt, että olen luonnonlapsi. Olen toki elänyt vaiheen jolloin ajattelin asuvani vain kaupungissa ja viettäväni aikaani jossain kerrostalojen katveessa ehkä USA:ssa tai muualla. Villejä nuoruuden haaveita. Paljasjalkaisena maalaistyttönä veri on kuitenkin aina vetänyt landelle. Rauhaan. Kahdeksan vuotta hoisin lapsia kotona ja mietin varmaan päivittäin : "Mikä minustaa tulee isona?" Opinnot lastenohjaajaksi jäivät aikoinaan harmittavasti kesken ja suuntautuminen työelämässä kohdistui eri juttuihin. Olen ollut hevostenhoitaja, ponitäti, puutarhatyöntekijä, kerhotäti, päiväkodin tuuraaja, koulunkäynnin avustajan tuuraaja sekä puhelinmyyjä (Kyllä sitäkin!) ja vaikken koskaan olekaan rahoiksi laittanut blogilla niin sitäkin olen ahkeraan aikanani raapustellut; Rakas harrastus. Tärkein tittelini maailmassa on edelleen se,että neljä ihanaa tyttöä kutsuu mua äidikseen muttei se poista sitä, ettenkö voisi olla myös sen lisäksi kaikkea muuta mahtavaa. Tuli mun vuoro astua pois paksusta vauva/lapsi kuplasta jossa ehdin pyöriä aika kauan, eikä sillä - ihan mieletöntä ,että se oli mahdollista. Olla kotona, nähdä kiireettömät aamut ja havaita vuodenaikojen vaihtelut kotipihassa. Kuullostaa yksinkertaiselta mutta kaikille se ei ole itsestäänselvää, että olisi ehtinyt havannoida miten ikkunasta maisema vaihtuu - tulee kesä , syksy, talvi... kevät.

Innostuin sitten vaellukseen, en mitenkään napsvaan mutta kertalaakista, Norja vei sydämen ja siinä se oli. Vastaus siihen mikä on mun unelmahomma. Vuorilla vaeltaessa ja kallioilla roikkuessa mielen valtasi kaipaus saada koulutusta luontoalalle, retkeilyyn, harrastukseeni. Josta on koko ajan tullut enemmän kuin harrastus, elämän tapa. Kiihko. Huuma. Rakkaus. 
Satun ja Hannen kirjaa -Unelmahommissa- selatessa ymmärsin ja oivalsin paljon asioita jotka oli lukiessani kuin omasta päästäni kirjoitettu:

"USKALLA KAATUA ETEENPÄIN! SANO NIIN KAUAN KYLLÄ, KUNNES ET VOI ENÄÄ SANOA KYLLÄ (SITTEN ALA SANOA EI)" (satu Rämö)
Päätin olla rohkea ja kaatua eteenpäin, näpyttelin googleen hakusanaksi LUONTO OHJAAJA ERÄOPAS LUONTO KOULU tai muuta vastaavaa ja siitä se sitten lähti. Löysin Saaristossa sijaitsevan koulun - Omaehtoisen opiskelun mahdollisuuden sekä linjan joka oli nimetty Luonto ja ympäristöalan PT :suuntautuminen Luonto-ohjaaja tai ympäristöhoitaja, näpyttelin hakemuksen ja linjani oli heti selvä - hain Luonto-ohjaaja puolelle.

Kyllä, vasemmalla ylhäällä on "just se" :D ....Huumoria ihmiset, huumoria!!!!!


Kesällä 2017 sain kirjeen, että minut oli valittu haastatteluihin. Kävin koululla sitä ennen tutustumassa ja voi vimpula, se vei heti osan sydämestäni.... :) Meri, kalantuoksu, saaristo.... 
Haastattelusta selvisin kunnialla ja loppukesällä tuli sitten taas postia: "Tervetuloa opiskelemaan luonto ja ympäristöalan valmistavaan koulutukseen" Äiti, mamma, ikuinen nutturapää sai siis alkaa fundeeraamaan koulurepun ostoa. Elämäni syksy 2017. Minusta tuli vuosien jälkeen koululainen. Ja pääsin opiskelemaan haaveitteni ammattavia, mikä muu elämässä olisikaan hauskempaa kuin saada toteuttaa unelmaansa. 

"RAKENNA SE PILVILINNA, TAVOITE ILMAN SUUNNITELMAA ON PELKKÄ TOIVE." (Satu Rämö Unelmahommissa)
Kivoin homma oli huomata, että meitä on koulussa mahtava jengi. Kivat opettajat sekä mieletön oppimisympäristö. 
Nyt kun takana on viimeinen lähiviikko ennen ensimmäisiä tutkinto tilaisuus (TT) viikkoja voin todeta ,että ollaan saatu oppia niiiiiiiin mieletön määrä asiaa lintulajeista nisäkkäisiin, kaloista matelijoihin, kasveista puulajeihin, sieniä sekä kääväkkäitä. Oletko sinä maistanut silmuja? Haistellut sammalia? Osaatko sanoa mikä on itiöpesäke? Niin, kaikenlaista mikroskooppisen pienestä suureen. Laaja skaala materiaalia ja uutta. Moodlea ja luontoporttia. 

Ensimmäisten lähiviikkojen aikana olimme siivoamassa Mustfinnin uimarantaa projektissa, olemme opetelleet ajamaan boostereilla tukkaputkella, nähneet eri luontotyyppejä sekä opetelleet käyttämään moottorisahaa ja raivaus-sahaa. Suunnistus, kestävä kehitys, EA taidot ja merimerkit. Mutta olemme myös istuneet nuotiolla, nauraneet sekä katselleet lintutornilla putkella eri muuttolintuja. Teoriaa on ollut tosi paljon mutta kaikki on niin kiinnostavaa. Ja kuinka pikaa aika onkaan mennyt siitä kun elokuussa kouluun astelimme. 


Aina kun olen ajoissa koululla kipitän rantaan kuvaamaan ja haistelemaan meren tuoksua! Ihan parasta. Se muistuttaa minua Norjasta ja salaa haaveitteni siivet kantavat minua unelmieni suunnitelmiin ;)
Niin , miksi et tekisi juuri sitä mistä tykkäät? Ainakin nyt itse voin sanoa, että olen sillä matkalla nyt mitä olen itse toivonut- haaveillut. Plussa on uudet ystävät ja linkit. Kokemukset sekä haasteet. Joulun tienoille on myös tiedossa koulun kanssa vaellus "asiakkuus" joka kihertää nyt jo mieltäni, siitä tulen takuulla kertomaan teillekin sitten lisää. Tässä nyt tällainen pläjäys. Taidan viskata läppärin nurkkaan ja siirtyä kohti unia mutta toivon, että mietitte kukin kohdallaan muutaman asian: 
Oletko omassa hommassasi onnellinen? Oletko tyytyväinen siihen mitä se sinulle antaa?
Minä olen. Tällä hetkellä opinnot ovat alkuvaiheessa ja pukkaa hieman hikeä ja stressin tynkää kun on niin paljon kaikkea uutta , päälle uutuutena meillä on myös päiväkotielämä, yksi uusi ekaluokkalainen sekä yläasteella viipottava teini. Mutta kaikkeen tottuu :) Vierivä kivi ei edelleenkään sammaloidu! Muutaman sanan kehulista mun koulusta vielä:
UPEITA TYYPPEJÄ, MAKEELLA PAIKALLA, NASTA, SOPIVASTI MUN NÄKÖINEN JA JUST PASSELI SIIHEN MITÄ MÄ KOULULTA KAIPAAN. KIITOS. JA TERKKUJA VAAN KOULUKAVERIT :) (Kuluu se kouluviikon jälkeinen perjantai näinkin, koneella näpytellen blogiin koulusta...hahahaaaa)

PS..Meille luvattiin, että seuraava kevät joka alkaa jo ihan muutaman kuukauden päästä on mullistava, me nähdään ihan uusin silmin kaikki. Kasvava, liikkuva, mateleva, lentävä.  Me osataan nyt jo katsella autonikkunasta hassuja juttuja, kuten tunnistaa kasveja ja puulajeja. Saatamme katsella metsää siinä määrin tulisiko sitä ehkä karsia tai minkä puun voisi kaataa ja minne se tulisi suunnata jos sen kaataa..... Maailma avartuu. En minä ainakaan ole ennen näin tarkkaan katsellut tienposkia ja ajatellut,että kaikkialla missä liikumme lähestulkoon; ympärillämme onkin kulttuurivaikutteista ympäristöä puhumattakaan perinnebiotoobeista ja sukatrullalla-silmuista ;) Mikäs laji se olikaan?

torstai 16. marraskuuta 2017

RT17 Drammen - Heddalin sauvakirkko - Gaustatoppen

Liki vuoden päivät suunniteltu reissu Norjan Länsiosaan toteutui kesällä 2017. Matkaan pakattiin farmariautollinen tavaraa, kolme innokasta aikuista sekä aimoannos trangia ruokaa. Auton jarrujen kannalta tavaramäärää olisi vielä kannattanut minimoida mutta toisaalta kahden viikon road trip/vaellus/leiriloma vaatii muutaman kilon tavaraa.

Ajoissa varatut laivamatkat kevensi kukkaroa sekä se ,että suurin osa yöpymisistä oli suunniteltu telttaan. Hankimme kolmen vuodenajan Halti teltan reissua varten, vesipilarimäärää vähäsen kuuntelimme Norjan oloihin mutta silti kannattaa pakata mukaan myös alupressu ainakin.

Muut reissuun mukaan otettavat:
-itsestään täyttyvät makuualustat (selkävammaisen pelastus!)
-itsestään täyttyvä tyyny (kestää yleensä auhteellisen kauan)
-kunnollinen makuupussi
-trangia/ruuan valmistus välineet&sytykkeet
-vaatteet (eri säät huomioiden)
Listaa voisin jatkaa kilometrin verran mutta nämä ainakin ne joihin kannattaa panostaa...


Ajeltiin Ruotsin läpi Drammeniin jossa teimme päiväretken Drammenin kanjoneille. Siellä oli valtavan mielenkiintoista. Viimeksi olimme sielä talvella, kesällä pääsimme kulkemaan koko kanjonin alusta loppuun pohjalla. Mahtavaa.
Villit pyöräilijät suhasivat lasketteluhisseillä pyörineen ylös ja sitten laskivat alas. Hurjapään hommaa. Kivaa katsella. Samalla kaveri etsiskeli geokätköjä - ja ihastelimme maisemia.

Airbnb yö Notoddenissa maistui jo yhden autossa nukutun yön jälkeen. Selän kolotukset sekä niskan morot unohtui kun sai katsella yöhön painuvaa Norjaa. Usvaa vuorilla. Unohtui sekin miten jännitti kun Oslon piiiiiitkässä tunnelissa auto alkoi ottaa lämpöä jatkuvassa nousussa.

Heddalin Sauvakirkko oli listalla ja ihan ehdottoman upea paikka. Sää suosi ja ihmettelimme puista viikinki kirkkoa - nautimme kahvit söpössä kahviossa sekä kapusimme näköalapaikalle. Tietenkin. Tällä reissulla pärjäsi reissu sandaaleilla. Paikalliset lampaat, hevoset ja ponit olivat hauskoja. Tätä ei voi muuta kuin suositella!!!!

Matka Notodden - Rjukan taittui huokaillen: "Aikamoista". Mahtavat maisemat. Vuoret. Vesiputouksia. Kirpakkaita mutkia ja mäkiä. Autolla jännää ajella ylös-alas kapeilla teillä. Katsella samalla maisemia joita on ihaillut pitkään instagrammin kuvista. Mahtavaa.

Ajelemme n.1000m korkeuteen autolla. Vedämme farkun parkkiin kivaan tien "sivuun", isot P-paikat on maksullisia, laitamme siis mieluummin omaan parkkiin josta vain on vähän kävelymatkaa Gaustatoppenin "lähtö" paikalle.
Mielenkiintoinen pakkaaminen ja häärääminen autolla alkaa. Jokainen keskittyy tarkistamaan rinkkaansa, pakataan juomavedet, muonat, vaatteet..  kääritään vaatteet muoviin... kiristetään kenkiä... Naurattaa :)

Ekat puhinat pääsee ilmoille kun talsimme tosiaan sinne aloituspaikalle ja hiki puskee päälle jo ennen virallista vaelluksen aloitusta. (https://www.visitnorway.com/listings/gaustatoppen/1467/ )
Korkeutta Gaustatoppenilla on 1883 metriä, suunnitteilla oli tottamaar topittaa koko "kukkula". :D
Yövyimme leirissämme yhden yön, yöllä tuuli repi telttaa, pitelimme telttaa ns.pystyssä- itkeäkkö vaiko nauraa , en osaa sanoa mutta mieletön kokemus.



Me olimme matkalla kesällä, heinä-elokuun taitteessa, ja päällä sai todellakin olla kunnon vaelluskamat. Villapaitaa unohtamatta. Pipot ja hansikkaat sekä sadevaatteet. Mutta niin mahtavaa! Kunnon eväät ja rusinat taskuun kun lähtee tänne, vettä juomapulloon tarpeeksi ja muutenkin asenne kohdilleen. Tsekatkaa mitkä maisemat!

Hyvällä säällä Gaustatoppenilta näkee noin kuudesosan Norjaa, meillä sattui kovaakin kovempi sumu. Mieletön reissu. Koitan saada jatkoa - meinaan kirjoittaa.... Gaustatoppen oli alkua: Tästä suuntasimme Oddaan - se on sitten toinen seikkailu. Pysy messissä!

GÅ PÅ TUR. :)  (kuvat kaikki landemuts ja AK) 

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Teijon kansallispuisto National Park - Matildanjärvi kierros

Luontoon kannattaa mennä aina. Me lähdimme retkelle varusteiden kanssa tässä yhtenä päivänä porukalla jossa oli kaksi aikuista sekä kolme alle seitsenvuotiasta. Kohteeksi valitsimme Salossa sijaitsevan  Teijon Kansallispuiston jonne meiltä hurisuttelee autolla noin reippaan tunnin. 

Mukaan päiväretkelle pakattiin seuraavat:

-vettä&pillimehuja (Teijossa myös vesi pisteitä!Joissa saa täyttää vesipullon!) 
-ruisleivät&fasupaloja kylmälaukkuun
-varavaatteet lapsille 
-saappaat&vaelluskengät 
-lakit 
-uikkarit&pyyhkeet 
(Vessapaperi unohtui... se KANNATTAA olla omasta takaa sillä useammat vaelluspolkujen huussit eivät tarjoa sitä ;) ) 

Päätimme kiertää Matildanjärven ympäri joka on matkaltaan noin 5,5km OIKEAA reittiä mutta meille tuli kilsoja sellaiset 10. :) 
Matkalla oli sopivasti pitkospuita, metsäpolkua ja sitten maantietä. 








Teijossa paljon nähtävää jää koettavaa. Pitää ehdottomasti palata uudestaan. 

Tietoa Teijon kansallispuistosta löytyy ainakin Luontoon.fi/teijo, Nationalparks.fi/teijo  

Teijosta lähtee myös kanoottiretkiä sekä SUP-lautailua pääsee täällä koittamaan :sen haluaisin itse koklata;) 

Millaisia kokemuksia kanssaretkeilijöillä on Teijosta? Kokemuksia? Kuka on yöpynyt siellä? 

maanantai 15. toukokuuta 2017

Äitienpäivä - Tuusula ja Juha Tapio

"Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,
uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan Pian hän maasta nousee, löytää avosylin, Kaiken mitä tarjoo lyhyt lumo lapsuuden Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en, on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen ..." (JT)



Aamulla oli säpinää kun lapset tahtoi tehdä juttujaan mulle ja mä yritin olla nukkuvinani vaikka koko ajan kuuntelin salaa höpinöitä.
Kaksi nuorinta nukkui mun kanssa. Sain ihania lahjoja ja suukkoja. Mietin kuinka onnellinen saan olla kun mulla on neljä mahtavaa tytärtä.

Aamupala pöytään piti tulla silmät kiinni. Pöytään oli katettu "hevosen" annokset kaikkea. Ja kaikki söi. Hah.
Rento ja mukava aamu. Paljon sitä on vuosien varrella oppinut ottamaan löysästi- tärkein kun kaikille kaikessa on se ,että saa olla yhdessä. Olla kotona. Olla terve. Kiitollinen mieli kun kaikki kutakuinkin hyvin. Ettei kaikki tarvii eikä saa ollakaan suorittamista. Ja et jokaisella on oma tapa toimia ja elää. :)



Me lähdettiin siipan kanssa myöhemmin ajelemaan Tuusulaan Juhan konserttiin. Mahtavuutta soittaa CD:tä ja fiilistellä auringon paistaessa. Jaloissa "miljoonan"kilsan tennarit... :)
Keikka äitienpäivänä. Vautsia. Oltiin hyvissä ajoin paikalla. Meitä oli reippaat 10 fania ovella hyvissä ajoin, ja palkinto oli eturivin paikat. Jee.

Juha veti mies&kitara keikan. "Ittekseen" meiningillä.
Kaunis ihminen sai niiskutuksia yleisöstä. Mutta niin ne vaan iskee. Kerta toisensa jälkeen. Musiikin voima. Kauniita lauluja.
Kuultiin myös vähän erityisiä lauluja. Sellaisia joita ei kaikilla perus setti keikoilla kuule. JT nautti taas soittamisesta ja se näkyi. On se hienoa kuinka lauluista ja musiikista voi saada niin paljon lämpöä ja hyvää oloa. Kiitos taas! Kiitos Juha ja Kiitos keikkakavereille. !!!!!


Ps. Keikka on aina keikka. Ja ilo joka aina valtaa sydämen on se mikä laittaa jalan vispaamaan .. laulamaan... vähän heilumaan ... :D Nöyrä kumarrus.

c.kaikki kuvat Martsa/Landemutsin blogi




keskiviikko 3. toukokuuta 2017

Risuparta joogi ja tanssiva apina !? RT (Road Trip) kuume.

Road Trip kansa leimataan helpolla marimekkohipeiksi. En osaa sanoa olenko ylpeä vai nauravainen mutta mua se ei haittaa. Ollaanhan me eletty muutenkin viimeiset kahdeksan vuotta "hippimäisesti", oldissa talossa ja ajettu aina aika vanhoilla autoilla. 

Elämäntavat muuten nyt ei kai ole mitkään yltiö multihippimäiset :D ei olla kukaan täys vegejä tai eletä pelkällä kasvipohjaisella. Mutta sitä tavoitellessa tavallaan on ihan yes keittää vihreät teet liedellä. Mutta mä rakastan Hai-saappaita ja nutturaa. Luontoa ja sen kunnioitusta. Kaurapuuroa ja maitoa.

Road Trippailu oli "normaalia" ja tavallinen tapa matkustaa esim. -90 luvulla.
Äitini muistelee miten he ajoi Lapin kautta Norjaan -70 luvulla. Vaarini oli autoilija. Mummi kertoi miten pakun takana oli tehty sängyt ja miten retkikeittimellä he teki ruokaa. :) (Tää kulkee siis suvussa. )

Melkeinpä kaikki koulukaverini olivat ainakin kerran elämässään olleet pentuina vanhempien kanssa autolla vaikka Ruotsissa. Tai Tanskassa. Ja Norjassa.
Autoksi kelpasi auto kuin auto. Ei tarvinnut olla uusinta uutta.
Tyynyt takapenkille lapsille ja makuupussit,vaatenyssäkät,eväslaukku ja teltta takaluukkuun ja mentiin.
Nousukaudenaikana varmaan tuli vaan muotiin etelänmatkat  ja pakettireissut. (Niitä yhtään vähättelemättä)

Nyt kun maailmalla tilanne on vähän epävakaa, on taas kotimaan ja pohjois maiden matkailu nousussa. Pian varmaan on Road Trip muotia ;) aina joku on. Helppojen kartta ohjelmien ansiosta liikkuminen ainakin on vaivatonta vieraissa kaupungeissa. Ei tarvii enää taistella tuulilasinkokoisen kartan kanssa  ja todeta,että se on vanhentunut viisi vuotta sitten. Tätä pohdittiin viimeksi Norjassa ajaessa,että kumpi on vaarallisempaa: suunnistaa autolla ajaessa kännykän kanssa vai sen tuulilasin kokoisen rypistyneen kartan ;) Mä kallistuisin sen kartan puoleen ...

Tässä keväällä kun uudet kasvit itää ja kaikenlaista pukkaa maasta ja mullasta- voisi talvi-ihminen kokea pientä "masennusta" koska sukset on pakattava venaamaan ensi "kautta",mutta ei hätää: Road Trippaamaan voi lähteä ympäri vuoden. Omasta asenteesta riippuen. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan Keski ja Länsi-Norja kutsuu kesällä.

Viimeksi oltiin reissussa osan perheemme kanssa, meitä on paljon joten jakauduimme niin,että mukaan lähti ne jotka voi jo nakata laskettelemaan :) Pieni sievä ajatus asuntoautostakin lähti ilmaan mutta auto+teltta saa nyt kuitenkin enemmän ääniä "tähän hätiin": Kivoja CAMPING alueita on Pohjoismaat pullollaan. Että ei muuta kuin On the Road. Haaveita kehiin !!!!

Jos auto ei ole FIN renkaissa niin osta tarra katsastuskonttorilta ;)

Kun paljaat autoa mieti järjestys tarkkaan mitä tarvitsen esim.laivalla, tai matkan aikana ennen leiriytymistä jos siis leiriydyt ;) 


Harjoittele syömään/juomaan autossa joka liikkuu. :D Sillä sitä ainakin me harrastamme paljon, hyvä "ruoka" parempi mieli ;) !!!!

Malta pysähtyä ja katsella. Nauti ja ihastele. Pidä päivä matkat kohtuullisena niin aikaa jää muuhunkin kuin ajamiseen. Jossain oli vinkki,että 500-600km/päivä maksimissaan... :) 

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pääsiäinen Trysilissä - Road Trippailua

Maaliskuun puolessa välissä varattiin laivalippu Viking Linelle (autolle ja kahdelle aikuiselle sekä nuorelle ja lapselle). Tur retur - meno paluu. Silmissä kiilto Trysilin laskettelurinteistä, Norjan suurimmasta skicenteristä.

https://www.skistar.com/en/trysil/  *

Datailtiin aika kuumasti netistä Norjan laskettelu paikkoja -myös Ruotsin Åre oli plakkarilla mutta koska rakkaus peikkojen maahan on iso niin päädyimme tsekkaamaan mökin Bookingin kautta samaten hyvissä ajoin. Norja ei liiemmin rinteitään mainosta mutta tekstit kertovat, että todelliset matkaajat ne kyllä löytävät. Trysiliä ei turhaan kehuta Pohjolan Alpeiksi: Mutta palataan tähän myöhemmin!



Varaamme reissuun matkoineen kaikkineen viisi vuorokautta. Auton hinausvakuutus tarkistetaan. On sitten "haukkana paikalla" apu :D 
Alkujaan listaamme paperille mitä minäkin päivänä teemme: Laivamatkat, ajoetapit ja välimatkat sekä kilometri arviot. Kokonaiset päivät paikan päällä on tarkoitus käyttää hallitusti ja rennosti ulkoillen, urheillen ja nauttien. Mukaan pakataan laskettelusukset, murtsikat sekä jokaiselle kunnon kerrospukeutumis vaatetukset.
(Miten kaikki menee totuudessa?):
Vielä reissua edeltävänä päivänä hamstrataan puuttuvia varusteita ja etsitään mm.makuupusseja ja monoja.... :D Kuitenkin saadaan kaikki ihan OKAY ennen puoltayötä reissua edeltävänä yönä.



Päivä 1) Laivalla Ruotsiin - Ruotsista Norjaan ajoa.



Viking Amorella starttaa satamasta Turusta 8:45 , ollaan haettu edellisenä päivänä irtokarkkeja isot pussit ja ne onkin rapissut maihinnousukortti "jonossa" mukavasti.
Otettiin tällä kertaa miehistöhytti, kyllä- pieni ja vaatimaton mutta lasten suulla "kotoisa". Sinne saa kaikki mitä päivällä laivalla kaipaamme.


Autolla matkaavan kannattaa muistaa tsekata minne oma auto jää niin on helpompaa suunnistaa pois lähtiessä omaan autoon ;)
Laiva saapuu tukholmaan 18:55 Ruotsin aikaa. Me navigoimme (Tukholman keskustan kautta, koska ajamme väärin yhden liittymän) kohti Karlstadia. Tosin vessatauko on pakko pitää jo aikaisemmin.
Alkujaan mampsi näytti reitti matkaa n.7h Trysiliin .. MUTTA muutama muuttuja on matkalla.
Kello lähenee yötä kun alkaa lumisade, ajamme "harhaan" ja mapsissa ollut "isotie" osoittautuu erittäin pieneksi tieksi... Onni on myöden,että aura-auto osuu kolmessa risteyksessä meidän "eteemme" ilman niitä emme olisi edenneet minnekään! Huhtikuussakin siis kannattaa ja pitääkin olla nastarenkaat ja mielessä muistisääntö, että reissuun saattaa mennä tuplamäärä mitä on ajatellut.
Ylitämme Norjan rajan kun aamu jo sarastaa. "Samoilla silmillä". Hedmarkin metsät ja erämaat on ihan todellisia!! Yksi hirvi tällä kertaa tienposkessa yön aikana..ja pari "VARO TUOL ON JOKU" hirveä. Stor hirvivaara oli pitkiä matkoja. Hirvistä innostuneena valitsin tämän reissun postikortteihin osaan hirviä. :) 

Tässä P- paikka mallia Trysilistä ;)



Päivä 2) Hedmarkissa - asettautuminen mökille ja hiihtämään Trysil-Knut Arenalle


Ajoimme tosiaan koko yön. Ei ehkä ihan järkevää. 7:30 olemme mökkikylämme pihassa, vauhdilla saamme ajettua päärakennuksen pihaan koska lunta on todella paljon. Auto on ja pysyy siinä, myöhemmin se saadaan traktorilla irti ja ajetaan oman mökin eteen.
Hytter & Camping // saeteråsen isäntäväki ottaa meidät iloisina vastaan ja saamme mökkimme heti koska se on jo vapaa. 12,5h autolla ajon jälkeen on ihanaa heittää makuupussit peteihin ja ottaa pienet nokkaunet! Kaikki - myös 6 ja 12 vuotiaat suostuvat päiväunille vaikka he ovat saaneet yöllä autossa nukuttuakin. Lumen määrä vain häiritsee, hyvällä tapaa- se saa ajatukset harhailemaan jo laduille :)
Suuntaamme päivällä kulkumme Trysiliin, ajelemme katsomaan laskettelupaikan sekä selvittämään skipass asiat valmiiksi. Emme ole varanneet niitä netistä.
Sitten lähdetään suksimaan -suomalaisella varmuudella sukset jalkaan ja Kirvesnieminä naamat huurussa laduille. Latuja piisaisi moneksi päiväksi; me pääsemme raapaisemaan vain pintaa ja menemme 6 vuotiaan tahdilla. :) Hän on hiihtänyt ehkä pari kertaa ennen. Mutta hienosti sujuu.

Mökillä menemme suihkuun ja voi kuinka maistuukaan hyvälle ruoka jonka itse valmistamme sekä sen jälkeen villasukat ja skibbo-peli ennen yöunia. Mökkipaikasta sen verran, että meidän mökissä on kerrossängyt, oma jääkaappi ja patteri. Ruokapöytä ja tuolit sekä iso vaatekaappi joka on tosi hyvä koska ulkovaatteita on paljon. Pelkistetty mutta kotoisa ja kiva mökki. Yhteistiloissa on hyvä keittiö ja pesutilat sekä wc:t. Plussana pesutiloissa kunnon pyykkikone sekä kuivatusrumpu!
PÄÄLLIMMÄINEN IHMETYS JA IHASTUS hiihtoretkeltä on "karvaiset"puut - isimies sanoo ,että naava ja lupot puissa kertoo ,ettei metsä kärsi ilmansaasteista. ps.Hiihdämme myös vielä mökilläkin!
Ja tietenkin illalla pelaamme skibboa. ;)




Päivä 3) Trysil - turistsenter -Skistar Laskettelua

Kello soittaa aamulla ja pakkaamme itsemme aamutoimien jälkeen autoon suuntanamme hiihtokeskus ja laskettelu.
Aloitamme lasten pienimmästä rinteestä. Mainittakoot, että mukanamme oleva eskarilainen ei ole lasketellut koskaan ennen. Pääsee kuitenkin pian jyvälle ja pääsemme seuraavalle levelille. :) Snowparkkeja löytyy kolme joissa taso on sinistä, vihreää ja mustaa.
Aikaisemmin laittamassani linkissä rinnekartta ja paikan esittely. *
Koululaisen kokemukset laskettelusta on Levin rinne suomessa, hänen mukaansa Trysil on enemmän tuntureita ja jokapuolella nousuja ja laskuja kun taas Levillä se on se yksi "nyppylä". Kuten aikaisemmin sanoin tämä on ihan aarre-paikka! Laskettelusta kiiinnostuneille harrastelijoille löytyy rinteitä kaikissa väreissä!
Hissit on hyviä, ja onneksemme pääsemme myös melkein huipulle (joka kirii 1132metrissä) Kiva homma lasten kanssa liikkuessa on paikan selkeys - melkein kaikki rinteet kulkee "rinnatusten" ja laskevat lopulta "samaan paikkaan".
Meillä on mukana omat eväät jotka syömme Trysilfjelletin "melkein" huipulla. Naurattaa. On niin hyvät maisemat! Hintatietoja skicenterin ravintoloista/kahviloista ei siis ole tiedossa meillä. :)
Jalat on aika hapoilla ja kun lopuksi meinaamme vielä laskea aikuisten kesken muutaman ison mäen ei siitä enää meinaa tulla mitään : Oi voi jalkoja!
Päivän kruunaa kuuma suihku Trysil-Knut Arenan tiloissa: Mukavampi käydä kaupassa ja suunnistaa ruuan laittoon mökille puhtaina ja -ei hikisissä- tamineissa.







Päivä 4) Road Trippailua - Fuckin Åmol ... joka olikin aivan ihana paikka!

Aamulla hieman kankeina ja pohkeet kipeinä pakkaamme kimpsut ja kampsut. On aika sanoa Good bye camping alueelle ja suunnata nokka On the road again!

Elverum: on ensimmäinen paikka jonka läpi ajelemme. Elverumin pinta-alasta suurin osa on metsän peitossa.


Hamar : Kuuluisa suuri Viikinkilaiva jäähalli on katselmuksemme aihe, sielä on vain niin jäätävästi porukkaa ja parkkipirkot työssä, ettemme pysähdy kuin nappaamaan vain valokuvia. Tämä paikka on lähellä Lillehammeria. Erittäin kaunista seutua. Myös korkeat vuonot/tunturit saavat taas vähäsen haukkomaan henkeä ja suuntaamaan katsetta tulevaan: Myös täällä seudulla riittää haikkaamista.


Oslo: Kaupunki kierros autolla, lapset saa nähdä hienot kerrostalot ja "pääkadun", Oslonvuonon rantaa sekä maisemia kaupungista. Suosittelen, aika helppo ajaakin jos vaan mapsi toimii!


Moss: Pysähdys huoltoasemalle ostamaan irtokarkkeja ja ihanaa Lattea. Paikanpäällä on tivolikin.
Moss rajoittuu pohjoisessa Vestbyn, idässä Vålerin ja etelässä Ryggen kuntiin.


Sarsporg: Kaupungin perusti viikinkikuningas Pyhä Olavi v.1016. Vanha kaupunki tuhoutui mutavyöryssä ja romahti jokeen 1200 ja 1400 välillä. Sarsporg on Forssan ystävyyskaupunki.


Fredrikstad
Kaunis ja söpö kaupunki, tuli mieleen Rauma.





Halden:Vuosina 1665-1928 Fredrikshald, on kaupunki Kaakkois-Norjassa. Siellä sijaitsee Tanskan FredrikIII:n mukaan nimetty Fredrikstenin linnoitus: Oli muuten ihan mahtava paikka! Kiipesimme ihan ylös näköala paikalle ja nautimme linnoituksen tunneleista ja kaikesta koettavasta.




Åmol: Ja sitten ollaan jo ylitetty Ruotsin raja. Länsi-Götanmaan läänissä, Loimaa on Åmolin ystävyyskaupunki. Kaunis kaupunki. Otsikkoni "Fuckin Åmol" juontaa vain yhteyden leffaan jossa kaksi teini-ikäistä tyttöä etsii identiteettiään ruotsalaisessa pikkukaupungissa; Kaupunki on kaunis ja itse leffaa en ole koskaan nähnyt :) LAPSET huomioivat talojen ikkunoilla jalkalamput, ne on kaikissa ikkunoissa ja hämärällä se tekee kaupungista eritoten kodikkaan. Rauhallisen.

Päivä 5) Sweden - Sverige - Ruotsista Suomeen



Tästä jatkamme kohti Tukholmaa. Pysähdymme vielä Karlstadiin, Örebrohon, Västeråsiin ja sitten viimein päätepysäkille Tukholmaan ja Stadsgårdenin satamaan. Navigaattori pyörittää muutaman kertaa liikaa Tukholmassa.
Väsynyt mutta onnellinen sakki kaartaa autojonoon Viking Linen terminaalissa. Gracella kelpaa meriaamiainen ja hytin suihku. Osa ottaa unta palloon. Lapsi ja nuori viilettää Ville Viikingin ohjelmia ja nauttivat laivan tunnelmasta.
Pitkän päivän jälkeen Turun Linna Turussa ottaa vastaan väsyneet reissaajat. Äitini sanoja lainatakseni;
Suomalaiset on siitä hassua kansaa, että ennen reissua he odottaa hulluna reissua ja reissulla he odottaa hulluna kotiin pääsyä :) Ja kyllä E63:lla sitä tuntee olevansa taas KOTONA. Laakeaa, avaraa, tyhjää, metsää ja tuttu ABC. #MYFINLANDLIFE jatkukoon.






120% Erilainen Pääsiäinen Trysilissä. Lasten sanoilla: "Kiva mutta rankka reissu!"

Lisää kuvateksti

Kanoja Fredrikstadissa :)
Lähtisikö tästä asunto auto harkinta?